Tapasin kiukkuiset bangladeshilaiset feministit

Tampereella järjestettiin Suomen ensimmäiset WOW-feministifestarit 11.-12.3.2017, pääsin sunnuntaina käymään siellä.

Kuuntelin erinomaisia esityksiä ja juttelin ihmisten kanssa. Pääsin myös jutulle kahden bangladeshilaisen naisen kanssa, jotka olivat kipakkaa mieltä Suomen palkkatasa-arvon tilanteesta.  He olivat todella tuohtuneita siitä ettei meillä ole yhtä hyvin asiat kuin Bangladeshissa. Kyllä, luit oikein! Heidän kotimaassaan esimerkiksi naisopettaja saa tismalleen saman palkan kuin mieskollegakin.

Keskustelussa pääsin kertomaan taustastani naishitsarina ja pääluottamusmiestehtävissä. Että miltä se todellisuus vaikuttaa. Voin nyt tässä samalla valistaa sellaistakin ihmistä joka ei vielä ole ymmärtänyt, miksi Suomessa muka edelleen naisen euro on pienempi kuin miehen.

Paperillahan kaikki näyttää hienolta.

Meillä on tasa-arvolaki vuodesta 1987 ja syrjinnän kielto ja nykyään jopa on tehtävä tasa-arvosuunnitelma vähintään 30 työntekijän firmoihin. Naiset saavat samasta työstä  saman palkan kuin miehetkin.

Mutta! Mistä se lovi siihen euroon tulee? Välillisesti eli mahdollisuuksiin kehittää ansiotasoa. Esimerkiksi saattaa olla nainen joka on ainoa nainen työpaikallaan ja myös ainoa jota ei pyydetä ylitöihin, ei pääse työkomennuksille  eikä saa tilaisuuksia oppia uusia työtehtäviä tai menetelmiä. Miesten palkkapussi saattaa olla huomattavasti suurempi vaikka tuntipalkka on sama.

Mitä siis tehdä? Tällainen välillinen syrjintä on väärin, vaikkakin laillista. Ylitöihin voi työnantaja pyytää ihan mielensä mukaan ketä vain. Olen ehdottanut Metalliliittoon aloitetta että luotaisiin pakollinen ylityökierto, eli jos työpaikalla on useita ammattiryhmiä, tulee heistä pyytää vuoronperään kutakin ylitöihin. Näin olisi aina esim. yksi hitsari, sähkäri, asentaja, ja jokainen voisi omalla vuorollaan päättää suostuuko ylitöihin vai ei. Näin myöskin jää aina vain samojen työntekijöiden kuormittaminen pois.

Komennuksista: Jos työt kertakaikkiaan ovat sellaisia ettei nainen pärjää niissä (fyysisesti liian raskaita), lain mukaan on työnantajan joka tapauksessa huolehdittava tasa-arvoisesta palkkakehityksestä. Esimerkiksi tarjoamalla koulutusta tai mahdollisuuksia oppia uusia työtehtäviä on yksi keino.  (Vaikka sinänsä tämä on hämmentävää koska on olemassa erinomaisesti pärjääviä naisasentajia.)

Laki kieltää muun muassa ettei työnantaja saa:

“8 § (30.12.2014/1329)

Syrjintä työelämässä

4) johtaa työtä, jakaa työtehtävät tai muutoin järjestää työolot siten, että yksi tai useampi työntekijä joutuu muihin verrattuna epäedullisempaan asemaan sukupuolen perusteella;”

…ja työnantajan on toimittava niin että avoinna oleviin tehtäviin hakeutuu sekä naisia että miehiä. Ja muutenkin on edistettävä tasapuolista sijoittumista erilaisiin tehtäviin ja luotava yhtäläiset uramahdollisuudet.  Työolot tulee kehittää sellaisiksi että  ne soveltuvat kaikille sukupuoleen katsomatta.

Luulisi että nykypäivänä työnantaja ymmärtää että jokaisesta työntekijästä kannattaa saada koko potentiaali käyttöön. Vieläkään ei tajuta että myös naisista on ihan uskomattomiin työsuorituksiin kun heille annetaan tasa-arvoiset mahdollisuudet siihen.

Työnantaja; palkitse nainen reilusti, poista typerät patriarkaaliset esteet ja näe miten paljon saatkaan takaisin!

(Kuvassa hieno “naisen euro”-pinssi joita jaettiin Naistenpäivän marssin osallistujille 8.3. 2017 Tampereella)

PII PAA PII PAA PII PAA

(Kuva: Seppo Säämäki)

KANSALLINEN HÄTÄTILA!!!

Mitä kuuluu valtion tehdä jos kansaa tai suurta osaa kansasta kohtaa äkillinen, heistä itsestään riippumaton kriisi joka uhkaa kansalaisten terveyttä ja jopa henkeä?

Silloin julistetaan hätätila ja välittömästi aloitetaan toimet asian korjaamiseksi.

Meillä on tällä hetkellä Suomessa tuhansia ihmisiä, joilla ei ole heistä itsestä riippumattomista syistä riittävästi ruokaa tai lääkkeitä.   Kriisi koskee monen ikäisiä, joukossa jopa lapsia ja vanhuksia.

Kysymys ei ole tulvasta, taifuunista, tulipalosta, pörssikuplan puhkeamisesta, sodasta vaan…

KELA-UUDISTUKSESTA!

(Kela-uudistus on epäonnistunut surkeasti. Toimeentulotuella elävät ihmiset joutuvat odottamaan kohtuuttoman kauan rahoja. Ja toimeentulotuki on se viimeisin tuki jonka avulla ihminen selviää päivittäisestä elämästä. Kela-uudistuksen myötä toimeentulotuet siirtyivät kuntien “sossuluukuilta” Kelalle, mutta Kelaan mitoitettiin aivan liian alakanttiin työntekijöiden määrä (PUOLEEN! toimeentulohakemuksia käsitteli kunnissa 1500 ihmistä ja Kelaan varattiin samaan työhön 750 ihmistä! Siis MITÄ???) ja lisäksi heillä ei ole sopivaa koulutusta ja ohjausta toimeentulohakemusten käsittelyyn. Kelan käsittelijä ei osaa tai voi tehdä harkinnanvaraisia päätöksiä, jotka tarkoittavat nimenomaan sitä inhmillistä ihmisen lisää. Tarkoitan sitä että  jos köyhä ihminen on saanut 15 euroa mummolta tilille ja sitten ylittyy jokin tietty raja, niin tähän asti on “sossu” voinut harkinnanvaraisesti silti myöntää köyhälle toimeentulotuen sille kuukaudelle. Ja nyt se on mahdotonta. Joten Kelalta kaikki vähänkin poikkeavat hakemukset lähetetään edelleen kunnan kokeneille sossuille. Jolloin rahansaanti entisestään siirtyy.)

Hallituksen on ryhdyttävä välittömästi niihin toimiin, joihin kuuluu kriisitilanteessa ryhtyä kansalaisten terveyden ja hengen pelastamiseksi!!!

(Innoituksen tämän hyvän “kansallinen hätätila”-termin käyttöön sain vasemmistoliittolaiselta Juho Matinlaurilta)

http://www.iltalehti.fi/uutiset/201702222200075310_uu.shtml

http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3676059-varoittava-esimerkki-julkisen-sektorin-saastoista-toimeentulotuen-hoito-kelaan-puolella-vaella

KUNTOUTTAVA TYÖTOIMINTA=PELSEPUUBIN KEKSINTÖÄ?

Kuntouttava työtoiminta on kuntien järjestämää lakisääteistä toimintaa (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010189#L4P14)

Kuntouttava työtoiminta on mielestäni hyvä ajatus. Se on ideana oikein kelpo. Se, että sitä räikeästi väärinkäytetään, ei kumoa sitä, että kuntouttava työtoiminta on oikein toteutettuna kannatettavaa. Vaikka mediaan jatkuvasti pulpahtaa jopa kuntien harjoittamaa orjapolitiikkaa kuntouttavan työtoiminnan varjolla, olen itse nähnyt omilla silmämunilla miten se voi olla oikein tehtynä hieno asia. Hermo menee kun jotkut mätämunat pilaa koko hienon ajatuksen!!! Keksin ajatelmankin tätä kuvaamaan; tyyppi meni metsään ja alkoi nirhaamaan kuusta poikki tylsällä voiveitsellä. Kaveri tuli paikalle ja ihmetteli: ”Mikset käytä kirvestä?” ”No en tietenkään sellasta kauheeta pelsepuubin keksintöä käytä, sillähän on murhuroitu ihmisiä!” On hyvä että meillä on mahtavia ”riisto-poliiseja” kuten Saku Timonen, jota ihailen kovasti, mutta ei tarvitse nähdä riistoa siellä missä sitä ei ole, eikö niin, hyvät ihmiset.

Joitakin vuosia sitten pääsin sijaistamaan erääseen työpajaan (olen hitsarin lisäksi myös metallialan artesaani) ohjaajan työhön. Kyse on rekisteröidystä yhdistyksestä, joka guuglettamalla selviää monitahoiseksi yhdistykseksi toimialanaan: ”Asuin- ja toimintakeskus,psykiatrinen kotikuntoutus, päihde- ja mielenterveystyö” (Tämäkin yhdistys on palvelun tuottaja jolta kaupunki ostaa palveluja. Kaupungin toiminnassa on parannettavaa tässäkin kuviossa, mutta nyt emme keskity siihen.)

Nyt olen tilannut ko. paikasta vaalityöhöni painettuja kasseja. Olenko RIISTÄJÄ ja ORJATYÖN paha apuri????

Kirjoitan nyt tähän omia näkemyksiäni tästä nimenomaisesta työpajasta:

• työpajassa ei ole työntekijöitä vaan asiakkaita. Asiakkaat ovat ihmisiä, jotka eivät voi ko. hetkellä hakeutua avoimille työmarkkinoille koska he eivät ole täysin työkykyisiä tai he tarvitsevat muuten kuntoutusta. (Asiakkaina on ollut mm. mielenterveyskuntoutujia, pitkäaikaistyöttömiä, maahanmuuttajia, päihdekuntoutujia)
• työpaja on asiakkaan sosiaalista palvelua, hän saa henkilökohtaista ohjausta, kartoitusta, neuvoa, ammatillisen osaamisen kehittämistä. Asiakkaat opettelevat/harjoittelevat/kehittävät työelämätaitojaan tai opiskeluvalmiuksiaan tukenaan työvalmentaja ja yksilöohjaaja.
• toiminnasta ei makseta palkkaa, koska asiakas ei ole työsuhteessa vaan asiakassuhteessa. Hän saa työskennellä oman jaksamisen mukaan, riippuen siitä, minkä palvelun piirissä he ovat, esimerkiksi 3 päivänä viikossa 4 tuntia. Työpajan asiakkaat haluavat mennä työpajalle ja viihtyvät niin että haluaisivat jatkaa kun sopimus päättyy.
• Jotkut kuntoutuvat parempaan kuntoon ja pääsevät esim. Duuniväylän kautta avoimille työmarkkinoille, koulutukseen ja jopa töihin, mikä on ihannetilanne ja tavoite, mutta kaikki eivät kuntoudu sen enempää. Joka tapauksessa työpaja tarjoaa heille tärkeää tukea elämänhallinnassa ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Yhdessä tekeminen, sosiaaliseen ryhmään kuuluminen, vertaistuki auttavat itsetunnon kehittymisessä (saattaa olla heikko useiden epäonnistumisien jälkeen).
• Työvalmennus tapahtuu käytännön työtehtävissä, työpajalla on mm. useampi käsityöosasto.

 

• rahaa tarvitaan: henkilökunnan palkkoihin, laitteisiin, tilavuokriin, sähköön, materiaaleihin. Rahaa saadaan RAY:lta hakemalla avustusta (vain INSPIS-hankkeeseen), eläkevakuutusfirmoilta, kaupungilta ja tuotteiden myyntituloista. TÄMÄ on ilmeisesti se kohta joka kaikertaa monia. Jos pajalla tehtäisiin vain vessapaperirulla-askartelua joka heitetään pois niin se ei a.) kehittäisi kenenkään ammatillista osaamista b.) yhdistys ei saisi tarpeeksi rahaa toiminnan pyörittämiseen eli sitä ei olisi. Kuten eräs ohjaaja sanoi: ” Työn pitää olla mahdollisimman lähellä oikeaa työtä. Ihmisille on tärkeää kokea tekevänsä työtä jolla on merkitystä ja tuotteilla kysyntää.”
• Kenen taskuun voitot??? Kuten mainittua, kyse on yleishyödyllisestä, voittoa tavoittelemattomasta YHDISTYKSESTÄ. Käsityötuotteiden myynti ei ole varsinaisesti mikään miljoonabisnes, eli työpajan johtaja ei pysty jakamaan itselle ja osakkeenomistajille tonneja joita olisi tienattu uskomattoman rahakkailla tuotteilla kuten koiranmuotoisilla talouspaperitelineillä. Voin vakuuttaa sen. Kaikki raha menee toiminnan pyörittämiseen.
• Ainoa mikä tässä voi olla porsaanreikä on se että työpajalla tehdään myös alihankintaa eli periaatteessa joku ovela kapitalistin ketku voisi teettää pajalla jotain tuotetta halvemmalla kuin muualla jossa tuotetaan tuotteet TES:n mukaisilla työehdoilla.

Mutta minä valitsin tämän työpajan vaalikassieni tekijäksi koska mieleeni nousi ne antoisat ja mukavat hetket jotka sain kunnian viettää näiden ihmisten parissa. Kun sain tilaisuuden nähdä senkin ihmeen kuinka lannistunut ihminen turvatussa ja tutussa ympäristössä voi alkaa kukoistaa kun häneen uskotaan ja annetaan ihmisarvoa puolikuntoisenakin, silloin kun hän vasta kokeilee mihin asti siivet kantaa. En halua tukea törkeää hyväksikäyttöä vaan ihmisarvoista, hyvää, kunnollista kuntouttavaa työtoimintaa.

Eläköön oikea kuntouttava työtoiminta!!!

Nyt minä kerron teille mitä tiedän

(Kuvan käsittely: Seppo Säämäki, kuvassa Emmi Nyrkkitappelu-pipossaan)

Minä voisin nyt kertoa mitä olen oppinut tässä puolen vuoden aikana tulevasta sote-uudistuksesta. Kerron sen nyt niin kuin olen ymmärtänyt kun olen oikein hinkannut poloisia aivosolujani yhteen.

Noin vuosi sitten kuulin radiosta, yllättäen semmoisen kepeän hömppä-ohjelman juontajan välihuomautuksena, että tässä on jotain mihin pitäisi ehkä paneutua. Hän sanoi jotenkin niin että ”Sote-uudistus tulee olemaan itsenäisen Suomen historian suurimpia yhteiskunnallisia muutoksia ja meidän tulisi olla siinä erityisen valppaina”.

Sitten myöhemmin olin metalliliiton kurssikeskuksessa Murikassa kouluttautumassa ja ihmettelin kun kurssikaverit eivät malttaneet tulla kurssipaikan iltapubiin kanssani kun jäivät seuraamaan yhteistiloissa telkkarista hallituksen ”sote-riitaa”. Yritin olla asiantuntevan oloinen vaikka menojalka jo vipatti enkä  tajunnut miksi hallitus kiisteli otsasuonet pullistuen siitä moneenko osaan Suomi jaetaan. Eikö se nyt ole ihan sama onko niitä 18 vai 8?

Sittemmin olen lukenut lehdistä kaikki sote-uutiset tarkkaan ja nyt luulen tietäväni mistä on kyse!

(Olen yrittänyt myös ymmärtää, milloin varsinainen sote-uudistus tapahtuu mutta en ole saanut muuta tolkkua kuin että 2017-2018 se tapahtunee. Ehkä joku viisaampi tietää tarkemmin.)

Tässä:

Tähän asti ova kunnat hoitaneet kaiken paikallisen päätöksenteon. Liikenne- ympäristö-rakentaminen-koulut-sosiaalipalvelut-terveyspalvelut. Nämä kaikki on rahoitettu (suurimmaksi osaksi) kunnallisverolla.

Nyt on tehty päätös että jatkossa kunnat eivät enää ole vastuussa sosiaali- ja terveyspalveluista, vaan ne siirretään maakuntien hallittaviksi.

Koska sote-palvelut eivät ole enää kuntien kontolla, niiden rahoitukseen tarkoitettu kuntaveron osuus ei enää mene tietenkään kunnille vaan maakunnille. Raha siis sinne missä sen käytöstä päätetään.

Tähän asti kaikki vaikuttaa ihan ookoolta. Sote siirtyy kunnilta maakunnille. So what?

Tässä tullaan siihen kauhuskenaarioon eli tämä ”soten siirto” ei pysähdykään tähän maakuntiin vaan valta siirtyy siitä eteenpäin YKSITYISEEN OMISTUKSEEN ja suuryrityksille!!!

Maakunnista siis vastuu ja rahat ja valta valuu eteenpäin, yritysten käsiin!!!

Toimiiko yrityksen johto kuin demokraattinen, kuntalaisista koostuva, äänestetty kunnanvaltuusto? Onko yrityksen toimintasuunnitelma, istunnot, kokoukset julkista tietoa joihin on kuntalaisilla vapaa pääsy ja oikeus saada tietää ja vaikuttaa? EI OLE!!!

…ja kun tämä tuleva vallanvaluminen on jo sinällään huono asia, niin se on vielä TUPLAPAHA kun tarkastelemme minkälaisia yrityksiä nämä tulevat sote-tuottajat ovat. Olkaa hyvä ja katsokaa:

http://www.paivanlehti.fi/hallitus-jyrasi-virkamiehet-terveysjatit-jakavat-keskenaan-miljardien-sote-markkinat/

Tulevat sote-tuottajat ovat VERONKIERTÄJIÄ, joiden toimintaan ei kunta- eikä edes maakuntapäättäjillä ole mitään vaikutusvaltaa.

APUA! Voi elämän kevät!

 

HAU HAU MURR!

(Kuvassa Emmi ja ystävän kissa)

Minulle on sanottu että blogikirjoitukseni ei tarvitsisi aina olla niin kovaa hallituksen haukkumista.

Olen ennen ollut myös sitä mieltä että semmoinen yksisilmäinen herraviha on ihan lapsellista. Mutta en voi sille mitään että kaikki mitä nykyinen hallitus tekee on luokattoman huonoa, pahaa ja pöyristyttävää. Yritin oikein pinnistää että eikö nyt mitään hyvää muka ole SOS-porukka saanut aikaan, ja no keksin minä yhden: tasa-arvoinen avioliittolaki. Mutta jos sitä tarkastelee lähemmin niin kyllä on ihan toiset, aktiiviset kansalaisjärjestöt ja kansalaiset saaneet tarmokkaalla vuosien työllään ko. lain hallituksen pöydälle joten ei voi kyllä siitäkään heille hirveesti krediittiä myöntää. Niin ja joo, kun mietitään mitä mieltä hallituspuolue perussuomalaiset siitä ovat niin joo, antaa olla.

Vaikka yleensä ei kannata kauhean mustavalkoisesti maailman menosta ajatella, niin jotkut asiat nyt vaan on pahoja. Ihan vaan vääriä, huonoja ja pahoja.

Esimerkiksi arktisten napajäiden sulaminen EI OLE iloinen ja kiva MAHDOLLISUUS, se on vain ja ainoastaan UHKA ja VAARA. Turpeen ja hevosen kakan polttaminen ei ole tulevaisuuden energiamuoto, se on vain ja ainoastaan TYHMÄÄ ja VAARALLISTA. Ja sitten. Hallituksen mielestä on hyvä ajatus parturoida Suomen metsät. Ilmeisesti jonkun päässä pyörii nyt ajatus että kun halutaan vihreää energiaa niin se on jotain luontoon liittyvää…hmm..otetaan kaikkea eloperäistä, luonnollista luonnosta ja poltetaan se! Poltetaan suot, kakat, puut hakkeena! Mitäs vielä…poltetaan hirvet, oravat, rusakot???

Ja saanko sanoa että ilmastonmuutos ja lajien katoaminen tapahtuvat NYT ja ne eivät odota 50 vuotta että Suomen metsät uusiutuvat.  Meillä kaadetaan tällä hetkellä ikimetsiä ja kansallismaisemaa. Jokainen puu ja kasvi on nyt tärkeä, ei niitä saa kaataa holtittomasti kuin joku viinapiruinen metsuri vaan kasvattaa lisää! Turvelot!!!

Pitäisi kai olla jotain vaihtoehtoja aina kun kritisoi suureen ääneen jotain, ja onhan minulla. Esimerkiksi että Suomessa olisi hallitus joka ei yritä johtaa valtiota kuin yritystä. Ja että torjutaan ilmastonmuutosta, ei polteta meidän luontoa ja lopetetaan kaikkinainen ihmisten kiusaaminen ja kyykytys.

HAU HAU! MURR!

 

 

Myllyt pyörimään!!!

(Kuva: Emmi Liinalaakso, marraskuu 2016, Aamulehden mielipidepalsta)

Otin sitten ja kirjoitin mielipidepalstalle. Enpä ole ennen tätäkään tehnyt!

Pikkasen oli editoitu, tässä koko tekstini. Lopusta oli poistettu kunnallinen ratkaisuehdotus (lihavoituna). Ja viittaus työhyvinvoinnin tärkeyteen.

Myllyt pyörimään

Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä yksi tärkeä tavoite on energian säästäminen. ”Suomessa vuoden 2008 energia- ja ilmastostrategiassa asetettiin energian loppukäytön säästötavoitteeksi 37 terawattituntia vuoteen 2020 mennessä” (Suomen ympäristökeskus SYKE).

Tällä hetkellä energiaa kuluttaa eniten teollisuus, mutta pilvipalvelut kasvattavat jatkuvasti osuuttaan. Koska tuntuu epärealistiselta että me tavalliset kuluttajat olisimme valmiita radikaaleihin elintapamuutoksiin, voidaan ilmastonmuutosta kiihdyttävää energiankulutusta hillitä muutoin. Teollisuus on jo tavallaan osaansa tehnyt panostamalla energiatehokkuuteen mutta siinä voitaisiin vielä mennä pidemmälle kiinnittämällä huomio energian laatuun koska määrään on jo keinot olemassa. Ja koska me suomalaiset olemme vähän rakastuneita raskaaseen teollisuuteen, sen kokonaan poisluovuttaminen ei liene ihan lähiaikojen tilanne.

Ensimmäiset tehtaat tai teollisuuden tuotantolaitokset Tampereellakin käyttivät ensin omaa energiaa. Ennen sähköä voima koneisiin tuli esimerkiksi kuohuvasta koskesta tai myllyissä tuulesta. Tuotantolaitokset olivat riippumattomia muualta tuodusta energiasta.

Nykyään on täysin mahdollista tehtaiden hankkia ainakin osa energiastaan itse. Esimerkiksi aurinkopaneeleilla yritys säästää ja on riippumattomampi ostetusta sähköstä. Ennen vanhaan voima työhön saatiin ihmisistä, sitten vedestä tai höyrystä firman ”omalta pihalta”, miksi emme siis siirtyisi seuraavaan vaiheeseen kun fossiilisten aika on joka tapauksessa nyt ohitse. Miksi yrityksen kannattaisi maksaa muualta tuodusta sähköstä kun sitä saisi puoli-ilmaiseksi taivaalta?

Innovaatiot tulisi kohdistaa tuotannon työtapoihin  eli sisälle yritykseen eikä pelkästään tuotteeseen. Muuten tehdään uutta hienoa vekotinta kalliilla ja vanhanaikaisesti. Tulevaisuuden tuotantoalan menestysyrityksellä on automaatio ja omavaraisuus läpäissyt kaikki vaiheet. Esimerkiksi sopisi yritys joka tuottaisi suurimman osan tarvitsemastaan energiasta itse aurinkopaneeleilla (Suomessa esim. Kiilto), jonka tuote olisi jokin uusiutuvaan energiatalouteen liittyvä ratkaisu, jonka valmistaisi pitkälle automatisoitu tuotanto ja jonka työntekijät olisi koulutettu ja heidän työhyvinvointiinsa panostettu.

Tampereen kaupunki on lähtenyt mukaan aurinkovoimaloiden kuntien yhteishankintaan,  joten tulevaisuudessa  aurinkopaneelit ovat yhä yleisempi näky kaupunkikuvassa (http://www.tampere.fi/tampereen-kaupunki/ajankohtaista/tiedotteet/2016/07/01072016_9.html), mutta myös yrityksille voisi kaupunki tarjota tukea ja tietoa siirtymisessä ympäristöystävällisempään, omavaraiseen energiantuottamiseen.

Siirrytään tulevaisuuteen myös tehtaissa!

Emmi Liinalaakso, vasemmistolainen hitsari

 

 

Jos olisin presidentti

(Kuva: Emmi Liinalaakso. Ihka oikea matkamuisto Washington D.C. :stä muutaman vuoden takaa)

Jos olisin presidentti niin kehottaisin kansalaisia kiivaasti kohtuullisuuteen! Olisin itse esimerkkinä ja alkaisin oikein villisti kampanjoimaan kohtuuden puolesta.  Kauppaneuvokset ja elinkeinoministeriö raastaisivat vihaisina hiuksiaan ja polkisivat jalkaa mutta minä vaan puhuisin telkkarissa ison umpipuisen pöydän takaa, minikokoisen Suomen lipun vierestä ja sanoisin että Hyvät kansalaiset, med börjare.  ”Kansakuntamme ja koko maapallomme on nyt hätätilassa ja meidän on yhdessä toimittava yhteisenä rintamana ja taisteltava suurta vihollista vastaan. Se on vaikeaa, mutta nyt, jos koskaan, kysytään suomalaista sisua ja suoraa selkärankaa. Vetoan teihin, hyvät kansalaiset, alkakaamme ankara nuukuus!”

Sota-aikana ja sen jälkeen oli ”helppoa” sikäli (ei siis muutoin) että naurettavaan ylikulutukseen ei kukaan voinut syyllistyä koska ei ollut mitä ja millä törsätä. Nykyajan vanhukset ovat pääsääntöisesti ekologisia, monesti tietämättään, sillä he ovat syntyneet ja kasvaneet kulttuuriin jossa niukkuus oli arkipäivää ja siihen piti sopeutua säästämällä, parsimalla, korjaamalla ja huolellisella käytöllä.

Me seuraavat sukupolvet olemme muovin ja kertakäyttöisyyden lapsia. Vaikeaa on nykypäivänä elää kohtuudessa.  Mutta n yt on oikeasti radikaalien muutosten aika, ja näkyyhän kaipuu kohtuuteen esimerkiksi downshiftauksessa tai kon mari- villityksissäkin. Hiljattain luin jostain marketista joka oli asiakaspalautteen johdosta vähentänyt maitotuotevalikoimaansa. Hyvä!

Äidin kanssa juteltiin eräs ilta että miten mukavaa olisi kun olisikin taas kivijalkakauppoja, joista voisi ostaa vaikka irtokeksejä paperipussiin tai palan juustoa  ja niin edelleen eikä sulatejuustoa, joka on tehty Puolassa, joka on rahdattu Suomeen, kuljetettu rekalla, jonka viipaleet on pakattu muoviin ja ne viipaleet eri muoviin ja sitten viedään ne muovipussissa kotiin ja heitetään puolet roskiin.

Saadaanhan nytkin ihmiset haluamaan tavaroita, ja jos minä olisin presidentti niin lobbaisin aivan hulluna jotta saisin markkinamiehet ja –naiset mainostamaan kohtuutta! Olisin jonkun tukemani säätiön kummi ja suojelija ja se säätiö järjestäisi kilpailuja että kuka on paras säästämään ja nuukailemaan. Kilpailun voittaja saisi hienon mitalin, vaikkapa matonkuteista ja romukullasta valmistetun uniikin pränikän, ja saisi kutsun Itsenäisyyspäivän linnanjuhliin (niistä ei luovuttaisi, vaikka ne olisikin vähän erilaiset).  Martat olisivat suurimpia julkkiksia ja Possessa duudsonit tekisivät extreme-säästämistemppuja.  Alma, Eveliina, Robin ja Antti Tuisku poseeraisivat vain itse tehdyissä tai teetetyissä, kierrätetyissä, eettisesti valmistetuissa, kestävissä vaatteissa. Kaikenlainen tuhlaaminen ja törsäys olisi vaan niin last season.

Suutarit, räätälit ja pienkorjaajat olisivat erittäin arvostettuja ja ne olisivat lasten haaveammatteja. Kierrätys, ekologisuus, tuunaus ja järkevä kuluttaminen olisivat kaikkien tavoitteita ja ylimpiä hyveitä. Ihanaa leijonat ihanaa, nyt säästetään!

Jos vaan olisin presidentti! Olisin voimakas mielipidevaikuttaja!

I´m back!

(Kuvassa Emmi ja Juho Puusniekka)

Hei vaan kaikki ja anteeksi blogihiljaisuus. En ole oikein ehtinyt kirjoitella kun tässä on ollut nyt kaikkea menoja. Kuten kuvasta näkyy!

Ehkä mietitte että minne se paasaava, mouhoava, kovasti omille jutuilleen naurava muija nyt meni. No tänne:

Olin Metalliliiton ammattiosastoni Metalli Seiskan 120-vuotisjuhlallisuuksissa. Mieheni ottamassa kuvassa olemme Juhon kanssa hotelli Tornin yläkerroksessa, takana öinen Tampere. Juhlat pidettiin Tornin alakerrassa, 15.10., hieno juhla olikin.

(Kuvan otti mieheni.)

Olin myös Metalliliiton Pirkanmaan aluetoimiston järjestämällä “kiky-risteilyllä” nyt marraskuussa, eli koulutusmatkalla Helsinkiin ja Tallinnaan. Kilpailukykysopimus kirvoitti monia kriittisiä kommentteja.

Mutta tässä joitakin kuulumisia, kiitos että jaksatte seurata blogiani. Nyt aion olla taas ahkerampi päivittäjä. Hyvin pikaisiin kuulemisiin, heippa!

KIKYSÄÄSTÖPOSSU

Nyt, rakkaat lukijat, on kikyn aika. Me olemme työpaikalla pohtineet kikyä ja minäkin olen yrittänyt asettua insinöörin nahkoihin jotta ymmärtäisin asian.  Tavallinen logiikkaahan tässä ei päde, jo…

Lähde: KIKYSÄÄSTÖPOSSU